Henri Cabannesin haastattelu romanialaisen Magazin Istoric –lehden numerossa 428 marraskuussa 2002.

 

Mitä sanoisitte tämän päivän nuorille eurooppalaisille?

 

Vastaus:

 

En ole enää nuori ja nuoruuteni on varsin kaukana. En ole kuitenkaan unohtanut nuoruuttani, sillä sellainen unohdus on mahdoton sukupolvelle, joka on elänyt sellaista kuin minä ja aikalaiseni. Ranskan rakentamiseen meni tuhat vuotta ja sama pätee kaikkiin kunniakkaita aikoja eläneisiin maihin: Italiaan, Portugaliin, Espanjaan ja Englantiin. Saksan tilanne on toinen. Hitler sanoi rauhansa kestävän tuhat vuotta, mutta hänen rauhaansa ei koskaan ollut ja hänen 12 vuotta kestänyt hallituskautensa päättyi hänen itsemurhaansa!

 

Haluaisin sanoa nuorille eurooppalaisille, olivatpa he ranskalaisia, romanialaisia tai saksalaisia, että nyt heidän kaikkien pitää yhdessä rakentaa Eurooppaa. Rakentaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja paljon aikaa, mutta se ei vie tuhatta vuotta. Liikenteen huikean kehityksen, televiestinnän ja etenkin internetin huikean kehityksen myötä maailmasta on tullut kylä. Nykyään Pariisista pääsee Tokioon 12 tunnissa. Kun isäni opiskeli Pariisissa ja kävi tapaamassa vanhempiaan Nizzassa, matkaan meni 14 tuntia! Kun isoisäni, jonka tunsin hyvin, oli lapsi, sähköä ei vielä ollut keksitty!

 

Tänä päivänä Euroopan kansakunnat, niistä runsasväkisimmätkään, eivät voi elää yksin. Eurooppa, joka kenraali de Gaullen muotoilun mukaan ulottuu Atlantilta Uralille muodostaa 600 miljoonan asukkaan kokonaisuuden, jolla on yli kymmenen vuosisataa yhteistä, erityisesti uskonnollista kulttuuria. Ennen käytiin sotia rajojen muuttamiseksi. Nykyään rajoja ei siirretä, ne pyyhitään pois. Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Euroopan yhdistyminen on edennyt hitaasti mutta varmasti. Puolisoni ja minä olemme menneet useita kertoja autolla Saksaan ilman, että meidän on tarvinnut pysähtyä rajalla, ja viime aikoina rahayksikköä vaihtamatta. Tämä on merkittävä aineellinen edistysaskel, joka tuottaa myös suurta psykologista tyydytystä. Meillä on erittäin hyviä ystäviä Saksassa ja kieltä lukuun ottamatta kaikki Ranskassa ja Saksassa on samoin. Puolisostani ja minusta on tullut vakaumuksellisia eurooppalaisia.

 

Lopuksi tahtoisin sanoa kaikille nuorille: ”tulkaa eurooppalaisiksi kieltämättä kuitenkaan isänmaatanne, matkustakaa innolla ja antaumuksella, hankkikaa ystäviä kaikkialta Euroopasta”. Haluaisin vielä lisätä toiveen, joka voi tuntua olevan aiheen sivusta: ”huolehtikaa terveydestänne, älkää huonontako sitä tupakanpoltolla ja alkoholin väärinkäytöllä”. Eurooppa tarvitsee teitä, se tarvitsee kaikkia eurooppalaisia, kaikkia innokkaita ja intohimoisia lapsiaan, terveitä lapsiaan”. Onnea Romanialle, onnea Euroopalle!